Lucia on saanut kodin Suomesta v.2009, mutta etsii nyt uutta kotia.

Nykyinen omistaja kertoo Luciasta:

Lucia on alun perin Espanjassa pentuna tarhalle hylätty herkkä ja hyvin kaunis podencosekoitustyttö. Suomeen se tuli vähän yli yksi vuotiaana ja on ollut siitä asti luonani samassa kodissa. Keväällä Lucia täyttää 10 vuotta.
Tullessaan Lucia oli äärettömän arka, mutta vuosien mittaan tytön itsetunto on tullut paljon paremmaksi. Vieraisiin ihmisiin Lucia suhtautuu hieman varautuneesti, mutta ei pelokkaasti eikä koskaan aggressiivisesti. Ei vaan halua, että häntä heti aletaan lääppiä. Kotona on kyllä hellyydenkipeä ja nauttii varsinkin peppurapsutuksista ja mahansa paijaamisesta. Suukottelunkin sietää, vaikka se ei taida olla yhtä mieluisaa hänelle. Itse ei koskaan nuole naamaani, mutta kättäni joskus kylläkin.

Lucialla on värjääntyneet hampaat, ollut jo tullessaan, koska niistä on puuttunut hammaskiille. Kaikki hampaat on silti tallella ja puruluita syö joka ilta. Vastikään putsattiin hampaat eläinlääkärillä ensimmäistä kertaa sitten tulemansa. Vuosia sitten myös todettiin toisessa lonkassa nivelrikkoa, mutta on pärjännyt ihan ilman särkylääkkeitä jo pitkään, kun syö Cartivet-nivelainetta päivittäin. Jonkun verran on ollut aina kutiava vaikka ei mitään ole syyksi koskaan löytynytkään. Ihokin on ihan terve ja turkki kauniin kiiltävä eikä juurikaan edes hilseile. Viime aikoina onkin selvästi ollut vähemmän kutiava ja mietinkin onko syy siihen, että on ollut ainokainen koira täällä eikä ole tarvinnut kilpailla mitenkään huomiosta tai torjua leikkiin kutsuja toisilta koirilta. Kun ei ole oikein koskaan ollut sellainen joka lähtee leikkipainiin mukaan. Minun kanssani innostuu välillä retuuttamaan lempileluaan. Luciaa kuitenkin motivoi eniten ruoka ja hellyysosoitukset. Muutoin Lucia onkin ikäisekseen oikein terve tyttö. Sydän toimii hyvin ja samoin keuhkot eikä mitään merkkejä mistään maksa- tai munuaisvaurioista ole koskaan ollut.

Nuorempana kävimme jonkun verran match show-tilaisuuksissa ihan vaikka Lucian itsetunnon pönkittämiseksi ja ylpeänä sainkin tuoda kotiin aina pokaleita ja ruusukkeita. Milloin oli jopa best in show ja milloin toisena tai kerran jopa vain kolmantena.

Lucialla on eräs bravuuri joka on kenguruloikat. Tästä syystä on syytä pitää häntä vapaana vain tarpeeksi korkeasti aidatulla alueella. Ollessaan metsästyskoirasukua hänellä on kova metsästysvietti joten en muutoin pidä koiraa vapaana.

Lucia on tottunut automatkustaja, mutta saattaa toki vieraassa autossa reagoida. Alkuun kun meni puolikin vuotta ennen kuin tottui ja usein saattoi oksentaa. Julkisilla ei ole pahemmin matkustellut.

Lenkillä Lucia ei pahemmin vedä, vaan tykkää ottaa aikansa vähän väliä vastaantulevissa hajupaikoissa. Tästä syystä ei sovi himolenkkeilijän koiraksi. Ennemminkin suosittelisin eläkeläiskotiin. Ei siis myöskään mihinkään ruuhkavuosia elävään kotiin, missä meno on liian levotonta rauhaa rakastavalle sohvaperunalle. Koiraseura ei ole haitaksi, mutta ei sitä myöskään kaipaa. Ei ole oikein koskaan leikkinyt muiden koirien kanssa. Ei edes omassa laumassa.

Lucia saattaa yksin ollessaan haukahdella, mutta ei ole mikään tuntikausia räksyttelijä. Muutenkaan ei ole ollut mikään tuholainen, mutta stressaa kyllä silti yksinoloa. Sitä kannattaakin uuden kodin harjoitella heti aluksi.

Pienistä koirista Lucia kovasti tuntuu pitävän, mutta isompia arastelee ja niille saattaa raivota sen vuoksi. Eli parasta on vaan ottaa lyhyelle hihnalle ja kävellä reippaasti ohi itse pysyen Lucian ja vastaantulevien välissä.

Luciaan ei juuri kura tartu, kun on sileäkarvainen, mutta se tarkoittaa sitä että ei voi pakkasella ulkoilla ilman vaatetusta. Eli se on myös uuden kodin hyvä ottaa huomioon. Kynnet sillä kasvaa aika nopeasti mutta kiltisti se kyllä antaa niitä leikata. Korvia en juuri putsaile kun ei niihin vaikkua keräänny ja matokuureja ei ole ollut tarvis antaa kun ei ole mikään maantieimuri. Kerran kesässä pahimpaan aikaan on saanut niskaan punkkiliuoksen, mutta muuten en ole nähnyt tarpeelliseksi tätäkään myrkkyä koiralleni lykätä. Mahdolliset punkit kun löytyvät aika helposti ja olen ne sitten käsin ihan poistanut.

Lucia syö eläinkaupan kanapohjaista seniorikoiraruokaa pääasiallisesti. Päivittäiseen ruokailuun kuuluu myös porkkanaviipaleet, 1 pinaattilätty, raejuusto ja piimä. Kaikki siis ehdottomasti laktoosittomana. Namejakin saa usein piilotettuna eri paikkoihin tai kongissaan tai älypelissään. Ei ole herkästi lihoavaa tyyppiä. Iltaisin saa yhden puruluun. Parhaiten sopii ohuemmat puruluut sillä puruvoimaa ei ole liiemmälti ja paksummat luut saakin jäädä syömättä.

Lucia on kerrassaan ihastuttava persoona. Hellyydenkipeä, rauhallinen ja kuitenkin ilosta loikkiva sekä lempeä olento. Parempaa kaveria ei voisi saada se joka arvostaa koirassa näitä ominaisuuksia. Mutta se saattaa viedä aikaa ja vaatii kyllä mahdollisesti uudelta kodilta kärsivällisyyttä sillä Lucia on hitaasti lämpeävä uusien ihmisten suhteen ja haluaa alkuun itse tarkkailla tilannetta. 'Hiljaa hyvä tulee' on Lucian suhteen nappiin osuva sanonta.

Lucian mukana tulee ruokateline, lempilelu, kongi, älypeli ja vaatetus. Kuten myös kaikki jäljellä oleva ruoka ja namit.

1. Jokaisen adoptointia harkitsevan tulee ensiksi tutustua sivujen Adoptio-osioon.
2. Seuraavaksi tulee täyttää kotiselvityslomake, jolla annetaan tärkeitä adoptioon liittyviä taustatietoja yhdistykselle ja koiravaraajalle.
3. Tämän jälkeen voit olla yhteydessä koiravaraajaan ja keskustella koirasta sekä adoptioon liittyvistä asioista tarkemmin. Yhteystiedot alla.

HUOM!
Koira on kuvailtu sen perusteella, minkälaiseksi koiran luonne ja käytös on arvioitu tarhaympäristössä. Luonne ja käyttäytyminen voivat siis muuttua kotiin tullessa.

Lisätietoja:

tiedothanna

PVM 16.1.2018